0
Kuva: Kimmo Kirves
Terveydenhuollon pituus- ja painokäyrästö toimii psykologiasta tohtoriksi hiljattain väitelleen Riina Kokkosen mukaan vanhemmille keskeisenä lapsen terveyden ja normaaliuden mittarina.
Hänen väitöstutkimustaan on kiitetty uudenlaisen näkökulman avaamisesta nykyisin kiihkeänä pulppuilevaan terveyskeskusteluun.
Kokkonen teki viidesluokkalaisten vanhempien haastatteluja vuosina 2004–2005, jolloin koko maassa lihavuuskeskustelu kävi kuumana.
Hän tavoitti 28 vanhempaa, joista äitejä oli 20.
Lisäksi hän kävi läpi lähes 200 nettikeskustelun viestiä, joista nousi esille se, että äideille edelleen langetetaan päävastuu lasten ravitsemustottumuksista.
-·Toki nykyään myös isiin kohdistuu odotuksia terveystietoisuudesta, mutta pääasiallisen vastuun katsotaan edelleen olevan äideillä. Eli ainakin niin, että jos on jokin ongelma lapsella, äidit syyllistetään siitä isiä helpommin, Kokkonen sanoo.
Äitejä myös pidetään isiä enemmän tilivelvollisina siitä, miten perheessä ruokaillaan tai liikutaan. Haastatellut ylipainoisten lasten äidit kertoivat joutuneensa joissakin tilanteissa kritiikin kohteiksi.
Todistelua kunnollisuudesta
Haastateltujen joukossa oli kaksi äitiä, joiden lasten paino oli terveystarkastuksissa määritelty liian korkeaksi. Äidit kertoivat kokeneensa syyllistämistä neuvoloissa, kun asiaa oli käsitelty.
Kokkosen haastattelussa nämä äidit pyrkivät osoittamaan omaa kunnollisuuttaan suhteessa lastensa paino-ongelmaan. He kertoivat, kuinka heidän ylipainoisiksi määritellyt lapsensa harrastivat liikuntaa ja kuinka kotona keskusteltiin ruokailusta. He toivat myös esiin lihavuuden perinnöllisyysnäkökulman.
Lyhyys herättää huolta
Aineistossa lapsen alipaino ei latautunut yhtä lailla moraalisesti kuin lihavuus. Asiantuntija-arviot lasten alipainosta tuotiin esille, ja ne kyseenalaistettiin, mutta alipaino ei kuitenkaan puhuttanut vanhempia yhtä paljon kuin ylipaino.
Yllättäen myös lapsen lyhyys herättää huolta vanhemmissa.
Kokkosen mukaan on huomionarvoista, miten neuvoloissa käytössä olevat keskiarvokäyrät nousivat toistuvasti esiin haastatteluissa, vaikka hän ei niitä kysymyksissään käsitellyt lainkaan.
-·Mahdollinen lyhyeksi jäämisen vanhemmat tulkitsevat kielteiseksi asiaksi, mikä kuvastanee aikamme näkemyksiä sosiaalisesti suotavasta ulkomuodosta, Kokkonen pohtii.
Muutamien haastateltujen vanhempien kerronnassa lapsen pituuden ja painon normaalius toimi vakuutuksena sille, ettei lapsen kehitystä ole tarvinnut erityisesti pohtia.
-·Erityisesti kiinnostavaa tutkimuksen kannalta oli se, että netissä syntyi ja kävi kuumana lasten lihavuuskeskustelu.Nimimerkillisten viestien sävy oli varsin syyllistävä. Lihavuuden katsottiin lähes poikkeuksetta johtuvan tavalla tai toisella ”huonosta” vanhemmuudesta.
Nettikeskustelijat vetivät suoria johtopäätöksiä paitsi perheiden elintavoista, niin myös näiden elintapojen taustalla olevista psykologisista tekijöistä, kuten kasvatustapojen virheellisyydestä tai vanhemman ja lapsen välisen tunnesiteen vääristyneisyydestä.
Pois paniikista
Riina Kokkonen ei näe syyllistämistä missään tilanteessa hedelmällisenä.
Hän toivoo, että mediakeskustelussa päästäisiin jo eroon paniikinomaisesta sävystä ja uhkaavista kielikuvista, kun puhutaan lihavuudesta.
-·Elämme hyvin biomedikaalisessa maailmassa, jossa lihavuus nähdään aina terveysriskinä ja yksilön vastuulla olevana asiana. Lihavuutta pidetään ilmiönä, jonka estäminen ja kontrolloiminen edellyttävät lopulta ainoastaan kehon energian saannin ja kulutuksen säätelyä. Ihmisen koko terveyttä tulkitaan helposti ulkomuodon kautta, Riina Kokkonen sanoo väitöskirjassaan Mittarissa lapsen keho ja vanhemmuus – Tervettä lasta sekä ”hyvää” ja ”huonoa” vanhemmuutta koskevia tulkintoja nyky-Suomessa.
Väitöskirja tarkistettiin Itä-Suomen yliopistossa helmikuun alkupuolella.
Vanhempia kuunneltava
Kokkonen arvelee tutkimuksensa herättävän jälleen paljon keskustelua aiheesta. Netissä se on jo alkanut.
-·Olisi suotavaa, että erityisesti vanhempien kanssa työskentelevät asiantuntijat huomioisivat entistä tarkemmin, millaisia oletuksia lihavien lasten vanhemmista nykykulttuuriin sisältyy ja kuinka arka asia lapsen poikkeaminen erityisesti juuri painonormeista voi olla, Kokkonen vetoaa.
- Vanhempia pitäisi kuunnella nykyistä enemmän.
