0
Tiia Loukkola syntyi vain 780 gramman painoisena keskosena 13 vuotta sitten raskausviikolla 26. Pituutta hänelle oli kertynyt 33 senttiä.
Hänen äitinsä Tiina Koppström-Loukkola oli saanut raskausmyrkytyksen ja joutunut sairaalaan. Äidin tila heikkeni nopeasti, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin saattaa vauva maailmaan kolme kuukautta ennen laskettua aikaa. Muutoin äidin olisi käynyt huonosti.
Tiia syntyi keisarileikkauksella 19. toukokuuta, vaikka hänen olisi pitänyt syntyä vasta 22. elokuuta.
"Muistan kaiken. Pahin paikka oli se, kun Tiia pukattiin keskosten teho-osastolle. Kaapin ympärillä oli varmaan kymmenen ihmistä. Minulle sanottiin, että nyt alkaa niin rajut hoitotoimenpiteet, että minun kannattaa mennä pois", isä Kari Loukkola muistelee.
Tiina Koppström-Loukkola ei muista Tiian syntymähetkeä, sillä hänet leikattiin nukutuksessa, ja hän joutui itsekin teho-osastolle. Kun tilanne alkoi selkiytyä, iski kova huoli vauvasta.
Perheelle ei annettu mitään ennustetta lapsen selviytymisestä, vaan tilannetta seurattiin päivä kerrallaan. Teho-osastosta tuli perheen toinen koti koko kesäksi. Äiti oli siellä lapsensa vierellä päivittäin aamusta iltaan.
"Tiialla meni kuitenkin hyvin. Missään vaiheessa ei sanottu, että hänellä olisi välitöntä hengenvaaraa. Hänelle ei tehty myöskään hätäkastetta", Tiina Koppström-Loukkola kertoo.
Ainoa takapakki tuli elokuussa, kun Tiialla todettiin nivustyrä, joka piti leikata. Tiia joutui sen jälkeen hetkeksi uudelleen keskoskaappiin.
Hän kuitenkin pääsi kotiin päivää ennen laskettua aikaa, eli samoihin aikoihin kuin keskoset yleensäkin.
Vanhempia huoletti aluksi, kehittyykö lapsi normaalisti. Oppiiko hän koskaan puhumaan ja kävelemään?
"Kyselin kävelyistä ja muista, mutta ei kukaan voi tietää, mitä tuleman pitää. Pelko oli koko ajan takaraivossa", Tiina Koppström-Loukkola toteaa.
Vauvana Tiialla kävi fysioterapeutti kotona, kun hän ryömi hiukan poikkeavasti. Vanhemmat odottivat lapsen jokaista uutta kehitysvaihetta hartaasti. Kun Tiia oppi kävelemään normaaliin tapaan vuoden iässä, äidiltä pääsi itku.
Tiia sai silmälasit viisivuotiaana, ja toinen silmä karsasti pienenä. "Aina, kun tuli vastaan jotain erikoista, mietti, voiko se liittyä keskosuuteen", äiti jatkaa.
Tiia kulki Oysissa kontrolleissa viisivuotiaaksi. Mitään poikkeavaa ei ilmennyt. Kouluikään asti hän oli pienikokoinen, mutta sen jälkeen hän otti muut ikäisensä kiinni pituuskasvussa.
Tiia ei sairastellut pienenä tavallisia flunssia kummempia. Edes korvatulehduskierrettä hänellä ei ollut, toisin kuin seitsemän vuotta vanhemmalla isollaveljellä Teemulla, joka syntyi aikanaan kymmenen päivää yli lasketun ajan melkein nelikiloisena.
Lääkärit varoittivat, että keskosilla voi olla oppimisvaikeuksia ja ison tilan hahmottamisen vaikeuksia myöhemmin.
"Veimme Tiian luistelukouluun viisivuotiaana, jotta hän saisi lisää koordinaatiokykyä", äiti kertoo.
Luistelusta tulikin Tiialle tärkeä harrastus, joka vei mukanaan. Hän luistelee yhä neljästi viikossa ja kilpailee säännöllisesti. Viime vuonna hän tuli toiseksi aluemestaruuskisoissa omassa sarjassaan.
Tiia on liikunnallinen muutenkin, ja liikuntanumero on yhdeksän. Lisäksi hän ratsastaa kerran viikossa ja tykkää musiikista.
"Ihan hyvin koulukin menee", Tiia kertoo.
Perhe kokee, että joissakin asioissa Tiian pitää tehdä vähän enemmän töitä kuin muiden. Matematiikassa ja äidinkielessä hänellä menee tavallista enemmän aikaa vaikeiden asioiden oppimiseen.
"Mutta Tiia ei anna periksi", isä kehuu. Tiia itse haaveilee lukioon menosta.
Moni yllättyy, kun kuulee, miten pienenä Tiian on syntynyt.
"Itseäni keskosuus ei ole haitannut, enkä muista niistä ajoista mitään", Tiia kertoo.
Hän on vieraillut äitinsä kanssa pari kertaa keskosten teho-osastolla myöhemmin. "Se oli outo kokemus. Keskoskaapissa ollut vauva näytti ihan nukelta."
Tiian vanhemmat kokevat olevansa onnekkaita, kun Tiialla on mennyt niin hyvin. Kaikilla kun ei mene. "Aina kuitenkin on toivoa. Keskosten hoito on Oysissa korkeatasoista", äiti kiittelee.
