3
"Seiso ihan suorassa", kouluterveydenhoitaja Annikki Törmänen pyytää.
Seitsemänvuotias Riku Körkkö oikaisee itsensä. Pituutta on kertynyt 126,4 senttimetriä. Se on hyvä mitta ekaluokkalaiselle.
"Eikö olekin mukavaa, että olet kasvanut tasaisesti", Törmänen jatkaa. Riku nyökkää.
Myös paino ja päänympärys kulkevat toivotulla käyrällä. "Riku on kasvanut aina tasaista tahtia. Mitään erikoista ei ole ilmennyt", tarkastukseen mukaan tullut isä Tommi Körkkö sanoo.
Rikun perheellä ei siis ole syytä huoleen kasvun suhteen. Kaikki on niin kuin pitääkin.
Yhä useampi terveydenhoitajan tarkastamista koululaisista jää kiinni kasvuseulaan. Tavallisin tapaus on se, että koululaisen paino on lähtenyt nousuun.
Terveydenhoitajan tehtävä on puuttua asiaan, mutta se on haasteellista. Usein perheet närkästyvät, kun terkkari nostaa ongelman esiin.
"Valitettavan moni huoltaja syyllistää terveydenhoitajan, kun hän puuttuu painoon tai pituuteen. Äiti voi soittaa vihaisena, miksi olen sanonut lasta läskiksi, liian pitkäksi, liian lyhyeksi tai liian laihaksi niin, että lapsi on järkyttynyt. Luurikin voidaan lyödä korvaan", Törmänen kertoo.
Terveydenhoitajan velvollisuus on kertoa, jos lapselle on tullut painoa liikaa suhteessa pituuteen. Törmänen muistuttaa, ettei hän koskaan kutsu lasta lihavaksi saatikka läskiksi, vaan ilmaisee asian hienovaraisesti.
Myös anoreksiatapauksissa syytellään terveydenhoitajia.
"Hyvin usein anoreksiaa hoidettaessa tulee esiin huoltajan kommentti, että terveydenhoitaja on jossain lapsen kasvun vaiheessa huomauttanut lapsen painosta, mikä on hämmentänyt lasta."
Kasvun muutoksiin tulisi puuttua mahdollisimman varhain ja yhteistyössä huoltajien kanssa. Toki on huoltajia, joiden kanssa yhteistyö sujuukin, Törmänen korostaa.
Monet alakouluikäiset lapset tulevat tarkastuksiin yksin. Vanhemmat voivat soittaa ja kysyä, onko heidän pakko tulla
mukaan.
Törmästä ilmiö huolestuttaa, sillä huoltajan toivotaan olevan mukana koko alakoulun ajan.
"Tällöin voitaisiin välttyä väärinkäsityksiltä, joita voi helposti tulla, kun lapsi on yksin ja jännittää tarkastusta."
Jos kasvussa on poikkeavaa, Törmänen pyytää aina vanhempia soittamaan ja varaamaan ajan kontrollikäynnille. Seuranta jää usein toteutumatta. Yksi syy voi olla se, että huoltaja pitää lasta terveenä eikä näe seurantaa tarpeelliseksi.
"Niinkin on käynyt, että seuraamattomassa tilanteessa esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö on diagnosoitu vuoden viiveellä."
Törmänen pitää kasvun seurantaa yhtenä haasteellisimmista työtehtävistään. Jos lapsella on kasvussa poikkeavuutta, asia tuntuu lapsesta ja perheestä ahdistavalta.
"Jos terveydenhuoltajan luona käynti on tuottanut perheelle ahdistusta, asia olisi hyvä käsitellä heti yhdessä rakentavassa hengessä. Pyrkimyksenä on edistää lapsen hyvinvointia."
Nyt kasvukäyrät uudistuvat, mutta muutos on Törmäsen mukaan vain hienosäätöä.
"Vanhat käyrät eivät ole kasvun seurannan ongelman ydin", Törmänen sanoo.
Minä tiedän tapauksia missä terveydenhoitaja on saanut lapselle anoreksian aikaan. Siksi pitää olla tarkkana mitä lapselle sanotaan. Jos et tuota ole vielä opettajana sisäistänyt niin ei hyvää päivää.
"Kuten artikkelit th sanoi, ongelma eivät ole vanhat käyrät tai suositukset vaan esimerkiksi se, että joillakin perheillä on normaali ruokavalio ja ruokaan liittyvä rutiini ja kontrolli kerrassan hukassa." Ja tämäkö on sen lapsen vastuulla tai syy? Voiko lapsi tähän oikeasti vaikuttaa vai pitäisikö lähteä niistä vanhemmista? Aika kovat paineet saat kyllä tällä mallilla lapselle kasattua. Mitäköhän huttua siellä yliopistolla nykyjään oikein tuleville opettajille opetetaan, vai opetetaanko siellä mitään?
Kouluikäisellä lapsella on kyllä oikeus siihen, että hänen asioitaan käsitellään avoimesti eikä havaintoa esim. lapsen ylipainoisuudesta ole mitään järkeä alkaa lapselta salailemaan. Lapsi itse on se, joka esim. makeiset suuhunsa laittaa ja monesti tämä tapahtuu salassa vanhemmilta, jotka ovat vain ymmällään, miksi lapsi lihoo, vaikka vaikuttaa kotona syövän normaalisti tai normaalia vähemmän. Kuten artikkelit th sanoi, ongelma eivät ole vanhat käyrät tai suositukset vaan esimerkiksi se, että joillakin perheillä on normaali ruokavalio ja ruokaan liittyvä rutiini ja kontrolli kerrassan hukassa.
Toisekseen lapsille EI mennä kommentoimaan heidän painostaan mihinkään suuntaan! Jos tuon suhteen on huomautettavaa niin laitetaan vanhemmille viestiä menemään. Vanhemmat pystyvät vaikuttamaan lapsen syömiseen kaikkein parhaiten. Ei voida olettaa lapsen itse tietävän oikein syömisestä vielä mitään, etenkään kun terveydenhuollossakin on suositukset jo aikansa eläneet. Suositukset pitää siis uudistaa, ennen kuin terveydenhuoltojat voivat alkaa neuvojaan latelemaan.